keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Abu-Hanna ja Enkeli-Elisa

Nainen ja lapsi
(21.8.2010)
Umayya Abu-Hannan suurta huomiota saaneesta "Lottovoitto jäi lunastamatta"-jutusta syntyneet reaktiot ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen suomalaisuuden häpeästä oikeaan rasismiin. Tarkemmin tapausta tarkastellessa on alkanut tuntua, että Abu-Hanna tekee kuitenkin oikeastaan jossain määrin samaa kuin Minttu Vettenterä, jonka fiktiiviseksi paljastunut luomus "Enkeli-Elisa" oli pinnalla aiemmin vuonna 2012. Siinä missä Vettenterä puhui koulukiusaamisesta, Abu-Hanna kirjoittaa rasismista. Minttu loi keksityn Enkeli-Elisan, ja Abu-Hanna vähintäänkin värittää todellisuutta, kertoo niistä vain omalle agendalleen sopivat puolet, sekä vaikuttaisi pahimmillaan kirjoittavan suoranaisia valheita oli se sitten tarkoituksellista tai ei.

Enkeli-Elisan valheellisuutta ei tarvitse erikseen perustella, sillä Vettenterä on sen itse myöntänyt. Abu-Hannan kirjoitusten uskottavuudelta vie pohjaa ainakin kaksi tapausta. Ensinnäkin Abu-Hanna tekee todella pahasti harhaanjohtavan kuvauksen parin vuoden takaisesta tapauksesta, jossa hänen tyttärensä halusi linnan juhliin:

"Muo­vi­tia­ras­sa ja vai­pas­sa lap­si sa­noi: "Äi­ti! Mä­kin ha­luun lin­naan sen ku­nin­gat­ta­ren kaa!" Pie­nen ete­lä­af­rik­ka­lais-suo­ma­lai­sen ty­tön tah­to tul­la juh­liin ja sa­mas­tua nais­pre­si­dent­tiin oli mi­nus­ta kii­tos Tar­ja Ha­lo­sel­le sii­tä, mi­tä tä­mä edus­ti. Kir­joi­tin epi­so­din la­pul­le ja ojen­sin sen pre­si­den­til­le juh­lien kät­te­lys­sä.

Abu-Han­na an­toi pre­si­den­til­le vi­hai­sen kir­jeen tyt­tä­rel­tään, ot­si­koi­tiin leh­dis­sä. Me­dia­ta­ri­nas­sa esiin­tyi kun­nioit­ta­va, hy­vää tah­to­va Suo­mi ja sen sym­bo­li­na Suo­men pre­si­dent­ti. Kut­sut­tu tum­ma, eri­lai­nen nai­nen taas oli opet­ta­nut pie­nen lap­sen­sa­kin jo vi­haa­maan Suo­mea."


Hienosti ja tunteisiin vetoavastihan Abu-Hanna kirjoittaa, mutta miten tämä "episodi" oli oikeastaan ilmaistu kirjeessä? Siinä kerrottiin, että "koska presidentti ei kutsunut häntä, hän ei aio kutsua presidenttiä omiin juhliinsa". Tämä on se, mitä Abu-Hanna itse kertoi tuolloin kirjeestä, ja tuosta "vihainen" on mielestäni varsin luonteva tulkinta, mikä ei edes juuri kaipaa iltapäivälehtimäistä totuuden värittämistä. Toki voi olla ja luultavasti onkin niin, että tuo oli vain pieni osa kirjettä, ja sitä kautta iltalehtimäistä otsikointia. Se ei kuitenkaan poista sitä asiaa, että asiasta olisi uutisoitu luultavasti jokseenkin samalla tavalla, vaikka taustalla olisi ollut syntyperäisen suomalaisen vaaleaihoinen suomalainen lapsi. Koska suorana lähetyksenä näytettävässä kättelymaratonissa ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta alkaa kerätä kirjeitä kaikilta vastaantulijoilta, ei ole mikään ihme, että paljon pienemmistäkin "etikettivirheistä" raportoiva media siihen tarttui. Siksi saatiin myös juttu "vihaisesta kirjeestä", mutta sillä ei ole juuri mitään tekemistä ihonvärin kanssa. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että olisi väitetty, että lasta olisi opetettu vihaamaan Suomea.

Parin vuoden tapaa löytyy puolestaan tapaus, jossa Jussi Halla-ahon ja Abu-Hannan kohtaamisesta löytyi kaksi varsin erilaista tulkintaa: Umayya Abu-Hanna ja kohtaamisongelma. Tuskin Halla-ahonkaan tulkinta on täysin totuudenmukainen, mutta kun ottaa esimerkiksi kirjeselkkauksen huomioon, eiköhän Halla-ahon kuvaus ole lähempänä totuutta. Veikkaisin, että Halla-aho kyllä vastasi kysyttäessä ja uskoisin, että H-A ja A-H eivät myöskään kohdanneet päiväkodilla päivittäin.

Mitä Abu-Hannan kirjoituksista ja Vettenterän Enkeli-Elisasta voi sitten todeta? Koulukiusaus voi olla vakava ongelma ja se on tietysti väärin, jos Abu-Hannan lasta on haukuttu neekeriksi. Heidän esille tuomansa ongelmat ovat todellisia ja siksi on hyvä, että niitä tuodaan esille. Liioittelulla tai suoranaisella valehtelulla ne voivat saada myös hetkellisesti paljon suurempaa huomiota ja yleisen vireen puuttua asioihin. Mutta kun valheet tai vähintäänkin liioitteleva tyyli esittää asioita tulevat ilmi, se vie pohjaa koko sanomalta. Olisiko siis kuitenkin parempi tarkastella ympäristöä avoimesti erilaiset näkökulmat huomioon ottaen ja kirjoittaa objektiivisuuteen pyrkien avoimen rehellisesti ilman itsetarkoituksellista sensaatiohakuisuutta? Eikö se olisi kaikkien etu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...