tiistai 6. maaliskuuta 2012

Järjestelmän kierteet 6 - Asuntojen 75 neliön keskikokovaatimus

Saako täällä asua yksin?
(8.12.2010)
On monta syytä sille, miksi isommassa taloudessa on edullisempaa asua. Tiettyjä perustarpeita kuten kylpyhuonetta, keittiötä tai kodin elektroniikkaa ei ensinnäkään tarvitse kertoa asukkaiden lukumäärällä, sillä samaa wc:tä ja televisiota voi käyttää useampikin. Tilankäyttö on muutenkin tehokkaampaa useamman ihmisen taloudessa. Sama tehokkuus voi päteä myös muun muassa elintarvikkeiden suhteen - jos ei muuten, niin ainakin K-Plussa- ja S-Etu-järjestelmien suuria talouksia suosivan luonteen vuoksi.

Pieniä talouksia rasittaa kuitenkin ehkä eniten se, että pienet asunnot ovat suhteessa kalliimpia verrattuna isoihin asuntoihin. Yksiöiden neliöhinnat ovat huomattavasti isompia asuntoja korkeammat. Vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä pääkaupunkiseudulla yksiöiden neliöhinta oli n. 25% kaksioita korkeampi, ja muuallakin Suomessa n. 13% kaksioita korkeampi. Pienten asuntojen suhteelliselle kalleudelle voi hakea syitä esim. niiden suosiosta sijoitusasuntoina, sinkkutalouksien lukumäärän kasvusta tai siitä, miten ne kuitenkin täyttävät kokonaisuudessaan halvemmalla tietyt perustarpeet ilman, että tarvitsee varata yhtä paljon rahaa taloyhtiön yhteisten remonttien hoitamiseen. Hintoihin vaikuttaa tietysti kuitenkin myös tarjonta. Tarjontaan taas vaikuttaa myös harjoitettu asuntopolitiikka, joka on viime aikoina voinut omalta osaltaan kasvattaa pienten asuntojen suhteellista kalleutta.

Helsingissä on ollut vuosia käytössä sääntö, jonka mukaan rakennettavien asuntojen tulee olla keskimäärin vähintään 75 neliömetrin kokoisia. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät rakennuttajat ole voineet vastata vallitsevaan kysyntään optimaalisella tavalla. Pienille asunnoille on paljon kysyntää Helsingissä, mutta jotta niitä on voinut rakentaa, on täytynyt vastaavasti rakentaa huomattavan suuria asuntoja, jotta keskikokovaatimus tulisi täytettyä. Tällainen keinotekoinen rajoitus aiheuttaa sen, että pienien asuntojen hinta nousee entisestään, mikä tarkoittaa tiukempaa taloustilannetta yksin eläville. Yksin eläminen on muutenkin kalliimpaa, joten onko tällaisille kiintiöille perusteita?

Kierteen kuvausAiemmista kierteistä poiketen tämä kierre ei kohdistu yksilöön vaan yritystoimintaan. Rakennuttajien on tarvinnut rakentaa suurempia asuntoja kuin mitä markkinoilla vallitseva kysyntä olisi vastannut, jotta asunnoille asetettu 75 neliömetrin keskikokovaatimus ylittyisi. Tämä taas on edistänyt pienten asuntojen kallistumista niiden tarjonnan vähenemisen myötä.
AukkoisuusEi ole. Sitä, että voi rakentaa muutamia ylisuuria asuntoja pienten asuntojen rakentamisen mahdollistamiseksi, ei ole syytä katsoa varsinaiseksi säännön kiertämistä.
MutkaisuusMerkittävä. Rakennuttajat eivät voi vastata suoraan vallitsevaan kysyntään, vaan joutuvat tekemään erikoisiakin kompromissiratkaisuja.
Merkitys yksilölleMelko suuri. Yksiötä kaipaavalle asumisen kustannukset voisivat nousta varsin merkittävästi varsinkin jos tämänkaltaista politiikkaa jatkettaisiin pitkään.
Merkitys yhteiskunnalleSuuri - Asuntopolitiikalla vaikutetaan hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Käytännössä nyt rakennettavat asunnot ovat todennäköisesti käytössä edelleen vielä 2100-luvullakin.
KorjattavuusHelppo - Säännöstä on helppo luopua, ja tietääkseni tässä tapauksessa niin on äskettäin tehtykin.
Kokonaisälyttömyys??? Olisi sinänsä helppo todeta, että on typerää pakottaa rakennuttajat rakentamaan isompia asuntoja kuin mitä asuntojen ostajat ovat keskimäärin halukkaita ostamaan. Lyhyellä tähtäimellä älyttömyys onkin melko ilmeistä.

Kuten todettu, asuntorakentamisen vaikutukset ulottuvat kuitenkin hyvin pitkälle. Sinkkutalouksien määrä on ollut kasvussa, mikä tarkoittaa sitä, että pienille asunnoille on enemmän kysyntää. Toisaalta keskimääräinen asumistila on ollut myös jatkuvassa kasvussa, ja uskon tämän kehityksen jatkuvan Suomessa pidempään kuin yksin elävien määrän kasvamisen. Jos 50 vuoden päästä eletään leveämmin, voi siis periaatteessa olla perusteltua pakottaa rakennuttajat rakentamaan nykyistä kysyntää suurempia asuntoja, jos näin vastataan paremmin tulevaisuuden kysyntään.


Uudisrakentamisen yhteiskunnallinen ohjaus on yksi kauaskantoisimpia yhteiskunnallisia päätöksiä, sillä asunnot tulevat käytännössä olemaan käytössä ihmisikää pidemmän ajan. Niin ollen kysymys asuntotuotannon sääntelystä on merkittävä. Vaikka 75 neliötä tuntuu korkealta rajalta, itselläni ei ole kuitenkaan selkeää mielipidettä siitä, onko tämänsuuruinen neliökiintiö ollut pahasta vai ei. Kun kiintiöistä on ilmeisesti kuitenkin äskettäin luovuttu, tyydyn vain toteamaan, että uskon sen olleen hyvä päätös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aiheeseen liittyviä tekstejä...